Heràsin tànà aamuna jo ennen kahdeksaa. Pyòrittyàni sàngyssà hetken aikaa totesin, ettà on aika nousta ylòs. Eilen otin piiitkàt unet, heràsin vasta 11 jàlkeen. Olisin nukkunut pitkààn tànàànkin, jos olisi vain nukuttanut. Noustuani ylòs ryntàsin pyòrittàmààn ikkunan ulkoluukut auki. Tààllàhàn paistaa aurinko ja taivaalla ei này pilven pilveà!! Tàmà on ollut erittàin tyypillinen sàà tààllà ollessa. Kuukauden aikana on satanut vain noin viitenà pàivànà. Mutta silloin kun sadetta on tullut, sità on tullut kunnolla! Ei mitààn pienià tihkusateita siis. Mutta tuohon aurinkoon voisi tottua. Se làmmittàà pàivàllà todella kuumasti. Vaikka aamulla voisi olla hieman vilpoisempaakin niin pàivà voi muuttua todella kuumaksi. Nautin tàstà sààstà todella paljon. Ei harmautta, tuulta kylmyyttà ja sadetta. Vaan aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa...

Nyt ulos cappuccinolle...

Cappuccinolla tuli kàytyà Caribaldin asemalla, josta Vesa noukki minut mukaansa Monzaan. Asemalla oli kirjakauppa, jossa oli paljon sarjakuvia, romaaneja ja runoja Italiaksi. Olisi tehnyt kauheasti mieli ostaa joku kirja, mutta totesin sen ehkä vielä liian haaastavaksi.