Eilen kävin Veronassa ja ihastuin tuohon kuvankauniiseen, romanttiseen ja monipuoliseen kaupunkiin. Paljon jäi näkemättä ja jäi halu mennä sinne vielä uudellen joskus. Kävi siis samoin kuin Venetsian kanssa. Ei tarvitse siis miettiä mitkä ovat matkasuunnitelmat Italiaan jatkossa, kun jo tietä kaksi noin upeaa unelma paikkaa. Kun tulin Veronaan, aseman seutu ei vielä vakuuttanut, koska olin kuullut paikasta niin paljon kehuja. Kävelin muutamia kortteleita keskustaan päin ja aloin huomaamaan upeita, romanttisia, todella Italialais tyyppisiä rakennuksia ja jäin valokuvaamaan niitä. Tuskin pääsin eteenpäin kun sellaisia rakennuksia tuli vaan lisää ja lisää.

Kävin taidegalleriassa, jossa oli etruskilaista ja kreikkalaista ja Roomalaista vanhaa taidetta. Tästä jatkoin tosille, Arenan viereen. Torin tunnelma vei minut mukanaan. Vieressä oli puisto upeine, isoine puineen ja suihkulähteineen. Pulut lentelivät parvina. Kuului musiikkia ja Torilla oli kauniita, puisia kojuja täynnä Italialaisia herkkuja; hilloja, suklaata, leivonnaisia, juustoja, viinejä, paahdettuja kastanjoja, kuivattuja hedelmiä ym. Torimyyjät olivat ihania ja avoimia, suurimmalle osalle täytyi puhua vain Italiaa. Mutta se ei ole enää läheskään niin suuri ongelma, saan yleensä käytännön asiat selvitettyä Italiaksi. Ja voin kertoa taustastani ym. small talkia. Mutta kaikkiin höpötyksiin en pysty vielä vastaamaan. Torikojuja ympäröi nuo vanhat, romanttiset rakennukset suloisinen ikkunaluukkuineen, parvekkeineen ja ovineen. Ja toisella puolella oli vanha ja jyhkeä Arena, aivan kuin muinaishistoriasta siirrettynä kaiken sen tori hulinan keskellä. Edessäni oli mahtava Italialainen tunnelma, historia, romantiikka ja ne löivät kättä tämän hetken kanssa. Upeaa!

Menin seuraavaksi Arenan vieressä olevalle kauppakujalle ja löysin alennusmyynti paratiisin. Vanhojen rakennusten alaosaan oli rakennettu uusia, moderneja liikkeitä lasi ikkunoineen. Kävin Yamamayssa ja Intimissimassa, jotka ovat paikallisia alusvaateliikkeitä. Kävin Calzedoniassa, joka on sukkahousu ja sukka liike. Calza tarkoittaa Italiaksi sukkaa. Kadulla oli kalliimpiakin liikkeitä, mutta niissä oli kohtuu hinnat näin alennusmyyntiaikaan. Kuten Sisley ja Marc Jacobs ja United colors of Benetton ym. Kiersin kujia pitkin takaisin Arenalle. Ja astuin sisään ensin väärästä ovesta, jonne minut ovella oleva Italiaano johdatti. (kysellen nimeä ja päästäen ilmaiseksi sisään, tällaisiä nämä Italialaiset miehet monesti ovat) Sisällä oli joulu näyttely. Joulu aiheisia ikkunoita täynnä pieniä posliinihahmoja. Aaseja, idän tietäjiä, jeesus lapsi -Maria -Joosef hahmoja. Ja Talleja ja rakennuksia mitä ympärille oli tarkan yksityiskohtaisesti rakennettu. Hahmot myös liikkuivat. Kamelit jauhoivat suutaan, sepät paukuttivat vasaroita, lampaita harjattiin ja Idän tietäjät kumarsivat jeesus lapselle. Aivan kuin Stockan joulu ikkunassa, mutta nämä olivat tehty vieläkin yksityiskohtaisemmin ja aiheet olivat uskonnollisempia. Mielestäni nuo ovat aivan rihkamaa, en kiinnostunut niistä ollenkaan siinä mielessä. Mutta Italialaisen kulttuurin täydentäjänä nuo ovat täydellisiä. Italialaiset rakastavat tuollaista pientä koristeellisuutta.

Pääsin näyttelyn jälkeen Areenalle, joka on ulkoapäin hieman saman näköinen kuin Colosseum. Mutta hieman pienempi vain. Colosseum näyttää mielestäni ulkoapäin mahtavammalta ja salpaa hengen, mutta Veronan Arena tekee sen sisältä päin. Siellä on jokaikinen penkkirivistö tallella. Sitä ei ole ryöstetty ja tuhottu viemällä kiviä muihin rakennuksiin. Kaunis kaari on jäljellä ja vanhan tunnelman voi aistia. Ja mikä akustiikka. Sain hienon hetken, kun eräs nainen rupesi laulamaan "Oo sole mio" kauniilla, ooppera laulajamaisella äänellä alimmilta portailta. Hetki pysähtyi. Wau. Hänen äänensä johdattui Arenan kaarista upeasti. Penkki rivistöjen välissä oli portaikkoja ja penkkirivistöille tulo oli suunniteltu mielestäni hienosti. Yksinkertaista, käytännöllistä ja kaunista.

Tämän jälkeen suuntasin kulkuni kauppakujia pitkin Giuliettan talolle. eli Julian talolle. Romeoj ja Julian kirjoittanut Shakespeare on kotoisin Veronasta. Talo oli ihan ja parveke romanttinen. Tuo traaginen ja kaunis rakkaustarina pysäytti minut hetkeksi miettimäään ja nähtyäni tuhannet seinäkirjoitukset rakkaudesta. Jan loves Joanna, etc. näin kuinka ihmisillä on tarve tuoda rakkauttaaan julki ja ikuistaa se tähän romanttiseen, suorastaan pyhään rakkauden paikkaan. Ja olisi minustakin ihanaa rakastaa niin paljon, että haluaa sen kuuluttaa kaikille, ikuistaa sen ja kokea rakkaus tuollaisen paikan äärellä, jossa voi pysähtyä tämän kauniin rakkaustarinan äärelle. Vaika tuo Julian talo olisi tarua, rakkaus on totta ja sen äärelle kannattaa pysähtyä.