Tänään Milanossa oli jo keväinen sää, lämpötila oli noin 14 astetta. Auringon paisteessa oli niin lämmin että pystyi olemaan T -paidassa. Ja mikä ihan akokemus lukea tenttiin kotona niin, että ranskalisen parvekkeen ovet ovat auki ja otan aurinkoa siinä topissa ja aurinkolaseissa.. ihanaa!!

Menin iltapäivällä Rafaellan kanssa kahville alakerran kahvioon ja hyppäsin siitä ratikkaan 14, Via Sarpin kautta Corso Comolle. Ensin eksyin kenkäkauppaan, jossa kaikki kengät olivat 29, 90 e ja ostin punaiset kesäkengät. Siitä High Techiin, josta mukaan tarttui raikkaat tyynynpäälliset vietäväksi suomeen. Suunnistin seuraavaksi Corso Comoon, jonka kahviota rakastan ja sen yläkerrassa olevaan kirjakauppaan. Tänään siksi sinne, koska en ollut aikaisemmin huomannut sitä! Näin käy täällä monesti, jos et tiedä jonkun paikan olemassaoloa, voit autuaasti kävellä kymmeniä kertoja ohi.. kirjakauppa oli loistava taidekirja aarteineen, valokuvakirjoinen, design esineineen.. siellä voisi viettää vain selaillen kaikkia ihania, laadukkaita kirjoja. Miksi Suomesta ei löydy näitä kirjoja?!! En ole koskaan nähnyt Suomessa näin laadiukkaista taide kirjaja kuin täällä, enkä myöskään yhtä rohkeita. Valokuvakirja voi olla täynnä eroottisia kuvia. Ja ne ovat niin kauniita. Haluaisin suomeen tällaista kirjallisuutta ruokakauppojen ylähyllyn seksilehtien sijaan. Kaunista ja eroottista taidetta. Kirjakaupasta laskeuduin alakerran kahvioon nauttimaan Tisana liqurizia teestä - hyvää.

Kävelin Corso Comoa Garibaldille päin ja löysin Isola pizzerian, jossa nautin pizzan punaviini lasillisen kera. Pizzan nini oli All isola ja siinä oli parsaa, juustoa ja puoliraaka kananmuna keskellä -tosi hyvää! Ja samalla kun söin, ain nauttia kokin performanssista - hän laittoi ruokaa ravintolan keskellä - jossa oli myös söpö pieni pizza uuni. Poikkesin vielä jäätelölle, täällä kertaa pistaccio -hazelnut yhdistelmä syötävän kupposen kera. Taivaallista!!

Kun palasin kotiin, olisin saanut pizza miehen mukaani ovelta- hän kyseli numeroa kovasti ja yritti jopa suudella minua- iik! Keväinen sää siis oli tarttunut poikaankin. Hän luovutti kyseltyään aikansa Come no?Miksi ei. Io sempre buona. Olen aina hyvä. No grazie, ei kiitos ja näkemiin. Kun pääsin asuntooni, poika olikin tulosa tuomaan Raffaellalle pizzaa. Mutta ei löytänyt perille, kun etsi ovella nimeä Ezatto. Voi poika parkaa esatto tarkoittaa Italiaksi -Niin juuri!

Italialaiset ovat tunnettuja siitä, että heillä ei ole organisointikykyä ja kunnollisia aikatauluja. Tämä on aika lailla päinvastainen ajattelutapa kuin suomessa. Näihin aikatauluihin on siis ollut melkoinen sopeutuminen, koska niillä on aivan omat sääntönsä. Politecnicon aikataulut ovat kummalliset - niitä ei yksinkertaisesti vain pysty käsittämään. Jos vielä kaikenlaisen myöhästelyn ja viivästykset käsittääkin, huomaakin kohta että on tiettyjä asioita joissa on oltava ajoissa ja ajallaan ja sitten joitain, joista voi lepsua. Jotkin aikataulut ovat tehty sen huomioon ottaen, että kuitenkaan ette ole tehneet valmiiksi - joten miksipä tehdä tänään mitään, tehdäänkin vasta huomenna. Joidenkin aikataulujen noudattamattomuudesta seuraa, että et pääse koko kurssia läpi. Italialaisten 15 miinuutin tauko voi olla puoli tuntia - tai sitten viivitoista minuuttia. Ja viiden minuutin tauko tarkoittaa lähes aina 20 minuuttia. Kysy Italialaisilta jos et tiedä -se on ainut tietolähde. Mikäli he puhuvat Englantia.

Odottelu ja jonottaminen ja ajan hukkaaan haaskaaminen ovat Suomalaisille vaikeita paikkoja kestää. Miksi ihmeessä nämä ihmiset eivät liiku nopeammin kassalla - miksi he ryhmittäytyvät kadulle eteen hidastelemaan kuin muuriksi - miksi lippujonossa keskustellaan joka ikisen asiakkaan kanssa niitä näitä kun takana on kymmeniä ihmisiä jonottamassa. Ei voi ymmärtää, voi vaan jupista salaa mielessään miten omituisia Italialaiset ovat.

Italialaiset naiset ja miehet ovat omat lukunsa. Miehet yrittävät olla cooleja. vastoin yleistä käsitystä Milanossa vaaleahiuksinen saa olla aika lailla rauhassa. Lukuunottamatta paria villiintynyttä bussikuskia ja kaduilla kuultuja "Bella" sanoja. Mutta Italialaiset miehet huomioivat naiset -jos toinen kerran on lähtenyt korkkareissa ja meikeissä liikenteeseen - sitä katsotaan häpeilemättä riippumatta tilanteesta ja ollaan valmiita luettelemaan kauniit sanat naiselle. En voi kieltää, että silloin kun on pukeutunut mukavasti ja kävelee Italian katuja - etteikö naisellinen itsetuntoni saisi hieman kohennusta kaikista noista suloisista sanoista, huomiosta ja katseista joita täällä saa. Kyllä Italialainen mies vaan osaa avata suunsa ja ilmaista tuntemuksensa.

italialaiset naiset ovat samalla aikaa koristeita ja kotihengettäriä. Kun lähdetään ulos, laitetaan kaikki viimeisen päälle ja jalkaan korkkarit joilla ei kovin montaa korttelia pysty edes kävelemään. Italialaiset ovat niin esteetikkoja, että tämä on täällä enemmän kuin suotavaa. Ei siis tuulipukua - eikä ulos astuta ennen kuin laittaudutaan. Koti on naiselle kuitenkin sitten sellainen turvapaikka, jossa hän voi laskea oman lapsenmielisyytensä valloilleen ja antaa tohveleissa kulkevan tukka sekaisin donnan elää omaa elämäänsä. My little pony tai prinsessa ruusunen ovat aivan sopiva päiväpeiton koristeita. Koko päivän voi kulkea  vaaleanpunaisissa pehmopyjamassa ja peiliin ei tarvitse katsoa koko päivänä. Ero on hurja - tämä prinsessa kuoriutuu vasta kuin hän sipsuttaa kadulle.

Eilen kävin Veronassa ja ihastuin tuohon kuvankauniiseen, romanttiseen ja monipuoliseen kaupunkiin. Paljon jäi näkemättä ja jäi halu mennä sinne vielä uudellen joskus. Kävi siis samoin kuin Venetsian kanssa. Ei tarvitse siis miettiä mitkä ovat matkasuunnitelmat Italiaan jatkossa, kun jo tietä kaksi noin upeaa unelma paikkaa. Kun tulin Veronaan, aseman seutu ei vielä vakuuttanut, koska olin kuullut paikasta niin paljon kehuja. Kävelin muutamia kortteleita keskustaan päin ja aloin huomaamaan upeita, romanttisia, todella Italialais tyyppisiä rakennuksia ja jäin valokuvaamaan niitä. Tuskin pääsin eteenpäin kun sellaisia rakennuksia tuli vaan lisää ja lisää.

Kävin taidegalleriassa, jossa oli etruskilaista ja kreikkalaista ja Roomalaista vanhaa taidetta. Tästä jatkoin tosille, Arenan viereen. Torin tunnelma vei minut mukanaan. Vieressä oli puisto upeine, isoine puineen ja suihkulähteineen. Pulut lentelivät parvina. Kuului musiikkia ja Torilla oli kauniita, puisia kojuja täynnä Italialaisia herkkuja; hilloja, suklaata, leivonnaisia, juustoja, viinejä, paahdettuja kastanjoja, kuivattuja hedelmiä ym. Torimyyjät olivat ihania ja avoimia, suurimmalle osalle täytyi puhua vain Italiaa. Mutta se ei ole enää läheskään niin suuri ongelma, saan yleensä käytännön asiat selvitettyä Italiaksi. Ja voin kertoa taustastani ym. small talkia. Mutta kaikkiin höpötyksiin en pysty vielä vastaamaan. Torikojuja ympäröi nuo vanhat, romanttiset rakennukset suloisinen ikkunaluukkuineen, parvekkeineen ja ovineen. Ja toisella puolella oli vanha ja jyhkeä Arena, aivan kuin muinaishistoriasta siirrettynä kaiken sen tori hulinan keskellä. Edessäni oli mahtava Italialainen tunnelma, historia, romantiikka ja ne löivät kättä tämän hetken kanssa. Upeaa!

Menin seuraavaksi Arenan vieressä olevalle kauppakujalle ja löysin alennusmyynti paratiisin. Vanhojen rakennusten alaosaan oli rakennettu uusia, moderneja liikkeitä lasi ikkunoineen. Kävin Yamamayssa ja Intimissimassa, jotka ovat paikallisia alusvaateliikkeitä. Kävin Calzedoniassa, joka on sukkahousu ja sukka liike. Calza tarkoittaa Italiaksi sukkaa. Kadulla oli kalliimpiakin liikkeitä, mutta niissä oli kohtuu hinnat näin alennusmyyntiaikaan. Kuten Sisley ja Marc Jacobs ja United colors of Benetton ym. Kiersin kujia pitkin takaisin Arenalle. Ja astuin sisään ensin väärästä ovesta, jonne minut ovella oleva Italiaano johdatti. (kysellen nimeä ja päästäen ilmaiseksi sisään, tällaisiä nämä Italialaiset miehet monesti ovat) Sisällä oli joulu näyttely. Joulu aiheisia ikkunoita täynnä pieniä posliinihahmoja. Aaseja, idän tietäjiä, jeesus lapsi -Maria -Joosef hahmoja. Ja Talleja ja rakennuksia mitä ympärille oli tarkan yksityiskohtaisesti rakennettu. Hahmot myös liikkuivat. Kamelit jauhoivat suutaan, sepät paukuttivat vasaroita, lampaita harjattiin ja Idän tietäjät kumarsivat jeesus lapselle. Aivan kuin Stockan joulu ikkunassa, mutta nämä olivat tehty vieläkin yksityiskohtaisemmin ja aiheet olivat uskonnollisempia. Mielestäni nuo ovat aivan rihkamaa, en kiinnostunut niistä ollenkaan siinä mielessä. Mutta Italialaisen kulttuurin täydentäjänä nuo ovat täydellisiä. Italialaiset rakastavat tuollaista pientä koristeellisuutta.

Pääsin näyttelyn jälkeen Areenalle, joka on ulkoapäin hieman saman näköinen kuin Colosseum. Mutta hieman pienempi vain. Colosseum näyttää mielestäni ulkoapäin mahtavammalta ja salpaa hengen, mutta Veronan Arena tekee sen sisältä päin. Siellä on jokaikinen penkkirivistö tallella. Sitä ei ole ryöstetty ja tuhottu viemällä kiviä muihin rakennuksiin. Kaunis kaari on jäljellä ja vanhan tunnelman voi aistia. Ja mikä akustiikka. Sain hienon hetken, kun eräs nainen rupesi laulamaan "Oo sole mio" kauniilla, ooppera laulajamaisella äänellä alimmilta portailta. Hetki pysähtyi. Wau. Hänen äänensä johdattui Arenan kaarista upeasti. Penkki rivistöjen välissä oli portaikkoja ja penkkirivistöille tulo oli suunniteltu mielestäni hienosti. Yksinkertaista, käytännöllistä ja kaunista.

Tämän jälkeen suuntasin kulkuni kauppakujia pitkin Giuliettan talolle. eli Julian talolle. Romeoj ja Julian kirjoittanut Shakespeare on kotoisin Veronasta. Talo oli ihan ja parveke romanttinen. Tuo traaginen ja kaunis rakkaustarina pysäytti minut hetkeksi miettimäään ja nähtyäni tuhannet seinäkirjoitukset rakkaudesta. Jan loves Joanna, etc. näin kuinka ihmisillä on tarve tuoda rakkauttaaan julki ja ikuistaa se tähän romanttiseen, suorastaan pyhään rakkauden paikkaan. Ja olisi minustakin ihanaa rakastaa niin paljon, että haluaa sen kuuluttaa kaikille, ikuistaa sen ja kokea rakkaus tuollaisen paikan äärellä, jossa voi pysähtyä tämän kauniin rakkaustarinan äärelle. Vaika tuo Julian talo olisi tarua, rakkaus on totta ja sen äärelle kannattaa pysähtyä.

 

 

 

Flunssan kourista toivuttuani suunnistin aamulla askeleeni Product quality control tunnille, Davide Brunon charmikkaasti pitämille luennoille. Hämmästyksekseni tällä kertaa jopa pystyin seuraamaan luentoja joillain tasolla. Asiaan auttoi se, että ole lukenut Daviden kirjaa viime aikoina, joten minulla oli jokin haju siitä minkä tyyppisiä asioita tiettyjen aihepiirien yhteydessä voisaan käsitellä. Mutta, olipa hieno kokemus tajuta että alkaa pikku hiljaa ymmärtämään. Tein eilen puhelunkin kirjastoon Italiaksi, vaikka kirjastonhoitaja langan päässä yritti vaihtaa englannille vähän väliä. noh, tulihan siinä itsekin pari sanaa sanottua englanniksi, mutta kuitenkin.

Tein tänään munakoiso -parmesaani - buffalo mozzarella - tomaatti uunivuokaa ja siitä tuli jumalaisen hyvää. Rho Fieran markkinoilta ostetulle pehmeän tanniiniselle viinillekin koitti sitten avauspäivä. Yhdistelmä oli täydellinen. Muutaman päivän sängyn pohjalla maattuan sitä taas huomasi, että "La vita e bella".

kirjastosta tuli lainattua Donald Normanin kummatkin klassikkokirjat, Emotional design ja The design of everyday things. Jälkimmäinen alkaa olla jo aikansa elänyt, mutta ensimmäinen tuli esille PSSD:n luennoilla, jonka jälkeen päätin hankkia tuon käsiini.

Politecnicossa opiskelu on opettanut minulle muutamia uusia näkökulmia muotoiluun. Täällä harrastetaan paljon enemmän design tutkimusta ja etenkin trendien tutkimista ennen kuin aloitetaan suunnittelemaan muotoiltavaa tuotetta/ palvelua. Italialaiset ovat hyviä puhumaan ja tekevät sen täysin spontaanisti, siinä olisi suomalaiselle opettelemista. Sitten olen myös opettajien ohjeistamana alkanut huomaamaan, että miten tärkeää on pysyä ajan kelkassa mukana ja lukea muotoilun, teknologian ja taiteen alan viimeisimpiä julkaisuja. Sitä kun ei olevinaan ole aina aikaa tuollaiseen, mutta täytynee korjata silloin tällöin -lukutapojaan säännölliseksi julkaisujen seuraamiseksi. Sitten on tietysti huima eronsa myös siinä, mitä opettajat sanovat ja mitä opiskelijat tekevät. Olen huomannut, että Italialainen design keskittyy paljon aikaisemmassa prosessin vaiheessa stailaamiseen. Jo siinä vaiheessa, kun ei ole vielä kunnollista ideaakaan viety loppuun, aletaan piirtelemään jotain kuvitteellisia interiöörejä tms. Suomalaisesta tämä tuntuu oikein hassulta. Myös kestävän kehityksen mukainen design on paljon Italiassa esillä, mutta joidenkin opiskelijoiden asenne ympäristöasioihin on totaalisen tietämätön ja välillä jopa katastrofaalisen kuuloinen Suomalaisen korvaan. Joten, eipä ihme että Sustainable on monen professorin puheessa mukana.

Ekologisia tuotteita, kauppoja ja luomu tuotteita on myös paljon Italiassa esillä muutenkin, vaikkakaan monet Italialaiset eivät vielä hyödynnä näitä palveluja läheskään niin paljon kuin ulkomaalaiset. Ainut Italialaisten löytämä asia on näistä luomu ruoka, jota täältä löytyy kohtuullisen helposti. Osittain voi olla kyse myös siitä, että Milanon kokoiseen kaupunkiin on keskittynyt paljon edistyksellisiä palveluita.

Milano on hyvä paikka asua, koska täältä pääsee kivasti ympäröiviin kaupunkeihin. Tänään oli Torinossa ja eilen Bergamossa. Tykkäsin Bergamosta enemmän, se oli idyllisempi paikka. Torino oli täynnä täydellisyyttä hipovia rakennuksia, holvikäytäviä ja laajoja tyhjiä piazzoja. Ne jättivät minut aika kylmäksi sen pienen, romanttisen, aikaa nähneen kukkuloiden päällä lepäävän Bergamon rinnalla. Olen monesti huomannut, että minua eivät sytytä kuuluisat gromeluuriset ja isot perfektionistiset rakennukset. Mieluummin katson vanhaa Italialaista maalaistaloa, jonka pinta on lähtenyt kauniisti halkeilemaan ja jossa sykkii Italialaiset piirteet. Ehkä pari kanaa juoksemaan pihaan ja kiekuraisia puita kurkottamaan taivasta -a vot! Olen myyty. Nuo kanat tulivat kai ensimmäisenä mieleeni, koska näin tänään junan ikkunasta sellaisen maalaisidyllin. Välähdyksen tosin vain -viuh. Mutta näköjään jäi mieleen.

Junassa olikin aika kiva matkustaa taas, tulomatkalla tosin ilmastointinappulat taisivat olla kaakossa. Jouduin kääriytymään junamatkalla kaulahuiviini ja kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin, joita käytän monen asteen pakkasessa suomessa. Ja silti olin paleltua! Sama on käynyt esimerkiksi Bovisassa. Kerran luokkaan tuuli ilmastointikanavista niin paljon, että laitoin sisällä pipon ja kaulahuivin päälle. Huomaan, että tuo lämpötilan säätely on vähän tottumatonta monesti. Joko laitetaan täysillä hönkyä päälle, niin että junassa on 30 astetta ja talvivaatteissa alkaa virtaamaan hiki tai sitten unohdetaan kesäilmastointi päälle.

Ravintoloissa ja kaupoissa tuo jännä ilmiö näyttäytyy sellaisena, että esimerkiksi joissain pidetään ovia auki vaikka ulkona olisi pakkasta. Via Sarpin kiinalaiskaupat eivät luovu siitä, vaikka lunta tulisi sisään. Yritä siinä nyt sitten kohmeisilla käsillä kiertää liikkeitä ja vieläpä yritää ottaa joissan takkia pois kokeillaksesi vaatteita. Ehkä heille ei ole kerrottu, että enää ei ole kesä. Tai ravintoloitsijat, jotka sitkeästi pitävät ulkona olevista pöydistä kiinni vaikka kuinka olisi kylmä. Puolet ravintolastahan itse asiassa sijaitsee ulkosalla. Mutta, ystävät hyvät, en aio istuutua pakkaseen kahville. Useimmissa paikoissa apua tuovat lämmittimet ja katetut terassit.